Lähetystyö on globaalin kirkon arkityötä

x
Saat lisätietoa paikoista klikkaamalla merkkejä kartalla.
Kirkollinen työ Kirkollinen työ Kehitysyhteistyö Kehitysyhteistyö (Ulkoministeriön rahoittamaa työtä) Katastrofityö Katastrofityö Kummityö Kummityö Vaikuttamistyö Vaikuttamistyö

Katso lista ulkomailla olevista työntekijöistämme>

Työmme maittain: 

Aasia        

Israel
Kambodzha
Kiina
Laos
Nepal
Pakistan
Palestiina ja Jordania 
Papua-Uusi-Guinea

Singapore
Taiwan
Thaimaa
Vietnam

 

Afrikka   

Angola
Botswana

Etelä-Afrikka
Etiopia

Malawi
Mauritania
Namibia
Senegal
Tansania

Zimbabwe

 

Etelä-Amerikka 

Bolivia                              
Kolumbia
Venezuela

Eurooppa  

Venäjä                              
Viro
Ranska

Työn kulut: 

tyonumeroina2013.jpg
 
 

Työn tuloksia

Nepal

Etiopia

Mauritania

Thaimaa

Angola

Nepal

Elämä muuttui Jutpanin kylässä

Jutpanin kylässä Nepalissa asuu noin 200 lasta. Neljä vuotta sitten kukaan heistä ei käynyt koulua. Nyt 25 lasta opiskelee Lähetysseuran kumppanijärjestön tukemassa kouluun valmistavassa ryhmässä. Jo 37 lasta on päässyt ryhmän kautta alueen ainoaan, yksityiseen kouluun.

Jutpanin kylässä asuu 70 dalit- eli alakastista perhettä. Heidän heinä- ja savimajansa seisovat kylki kyljessä savimaalla. Heillä ei ole omaa maata, vaan he työskentelevät yläkastisten pelloilla minimaalisella palkalla, aikuiset saavat vajaa kaksi euroa päivässä, lapset viisi euroa kuukaudessa.

Musarit ovat dalitienkin joukossa kaikkein vähäarvoisin ryhmä. Heillä on syntymätodistuksena otsassaan leima ”saastainen”. Juuri heidän ja muiden dalitien parissa Lähetysseura toimii.

Periksiantamattoman työn ansiosta suurelle osalle Jutpanin musareista on nyt onnistuttu hankkimaan henkilökortti. Oma henkilökortti kertoo dalitillekin arvokkaat sanat: ”Olen olemassa. Olen ihminen.” Ilman henkilökorttia ei voi käydä koulua eikä saada eläkettä tai mitään valtion tukia.

Lähetysseuran tuella kylään on rakennettu vesipiste ja iso yhteisövessa. Kyläläisille on annettu koulutusta muun muassa ravitsemuksesta, vihannesten viljelystä ja pienyrittäjyydestä. Säästöryhmät ovat myös olleet oiva tapa auttaa. Viiden lapsen äiti Dukhani Koiri sai koulutusta vihannestenviljelyyn ja onnistui säästöryhmän avulla vuokraamaan maata viljelyä varten. Nyt hänen vuositulonsa ovat keskitasoon nähden huikeat. Hän tukee tuloillaan lastensa ja lastenlastensa koulunkäyntiä.

Anni Takko

 

  

 

Nepal_Sonita_Majhi_6v_Heikki_Takko.jpg

Sunita Majhi (6) käy kouluun valmistavaa luokkaa ja auttaa äitiään ruoanlaitossa. Kuva: Anni Takko

 

Etiopia

Uusi pastori ei hukkaa aikaa nukkumiseen

Maaliskuisena sunnuntaina Etiopian Mekane Yesus -kirkon Illubabor Bethelin hiippakunnassa vihittiin 40 uutta pappia. Päivä oli upea työntekijäpulasta kärsivässä kirkossa.

Pappisvihkimyksen sai myös Habtamu Motuma. Hänellä on selvä työnäky. Seurakuntalaisten tulee kasvaa sekä seurakuntana että yksilöinä. Kasvun tulee tapahtua niin hengellisessä elämässä kuin maallistenkin asioiden hoidossa. Siksi hän panostaa seurakuntalaisten koulutukseen.

”En nuku pitkiä öitä. Iltayöstä valmistan opetusta eri aiheista. Päivät kuluvat monenlaisten muiden asioiden hoidossa”, Habtamu kertoo.

Seurakuntalaiset ovat nähneet Habtamun halun ja kyvyn opettaa ja tulevat itsekin pyytämään koulutusta. Opetustilanteissa saattaa olla mukana yli 150 ihmistä kerrallaan.

Habtamulla on selvästi myös organisointikykyä. Seurakunnan jäsenet kokoontuvat viikoittain pienryhmiin, joissa joka toinen viikko tutkitaan Raamattua, joka toinen viikko keskitytään rukoukseen.

Nuorille on seurakunnassa perustettu oma diakoniakomitea. Heitä opetetaan auttamaan toisiaan myös taloudellisesti.

”Tärkeä osa koulutusta on painottaa, että on opittava tekemään työtä ja ettei mikään työ ole halveksittavaa”, Habtamu kertoo.

Perjantaisin Habtamu lähtee yhdessä nuorten kanssa todistamaan ”teille ja aitovierille”. Opiskelevatkin nuoret ovat mukana aamu- tai iltapäivisin, milloin koulunkäynniltään ehtivät. Seurakuntaan tulee uusia ihmisiä joka viikko.

Taina Taskila

 

 

 

 

 

Etiopia_jumalanpalvelus_Metussa_Sari_Lehtela.jpg

Jumalan palvelus Metun seurakunnassa. Kuva: Sari Lehtelä

Mauritania:

Yhä harvempi tyttö keskeyttää koulunkäynnin

Vastaanotto Sebkhan köyhälistökorttelin koulussa Mauritanian pääkaupungissa Nouakchotissa on riemullinen. Lapset ovat muodostaneet kunniakujan, jota myöten meidät ohjataan taputusten saattamina opettajainhuoneeseen. Nämä taputukset kuuluvat itse asiassa kummeille, jotka ovat mahdollistaneet kummityön Mauritaniassa.

Siihen kuuluvat kummioppilaiden kuukausiavustukset, tukiopetus sekä koulumateriaalien jako oppilaille kuten myös opettajille opetuksen tueksi. Lisäksi siihen kuuluvat vierailut kummioppilaiden kodeissa sekä säännölliset lääkärintarkastukset.

Lääkärintarkastuksella on suuri merkitys lasten koulumenestymiselle, sillä se ennalta ehkäisee monia sairauksia. Terveydenhoitoon kuuluu myös säännöllisin väliajoin annettava matokuuri. Tätä arvostan suuresti, sillä täällä kuumassa Afrikassa ripulia ja anemiaa ja näiden myötä väsymystä ja heikkoutta aiheuttavat loiset ovat yleisiä.

Käymme myös yhden kummioppilaan, Madina Sy’n, kotona. Madinan äiti Kadiata on kuuromykkä. Hänellä on useita lapsia, joista myös kummioppilastukea saava Penda on mykkä, mutta kuuleva. Pihapiiri, jossa perhe asuu, on äärettömän yksinkertainen ja karu. Pihan perällä on pieni huone, jossa perhe yöpyy. Pihalla, jossa ei ole vesijohtoa eikä viemäröintiä, pestään pyykki, laitetaan ruokaa ja vietetään aikaa. Likavesi heitetään kadulle.

Köyhyys tuo väkeä maalta kaupunkeihin, mutta kaupunki ei useinkaan tuo ratkaisua köyhän perheen ongelmiin. Kummiohjelma on yksi keino tukea köyhyysloukussa eläviä perheitä.

Teija Laine

 

Mauritania_tyttoja_Teija_Laine.jpg

Lähetysseuran kummiohjelmissa eri maissa on yli 4 000 lasta. Tuhannet kummitukea saaneet entiset kummilapset toimivat jo koulutettuina omissa ammateissaan. Kummien avulla he ovat löytäneet tien parempaan tulevaisuuteen. Kuva: Teija Laine

Angola:

Kaveliunwa on kiitollinen ruoka-avusta

Syrjäisessä Otjavikwan kylässä Etelä-Angolassa raskaana olevan Kaveliunwa Katjipaleken vatiin ropisee papuja ja säkki täyttyy maissijauhosta. Lisäksi hän saa kolme pulloa ruokaöljyä. Hätäapu helpottaa akuuttia tilannetta, mutta riittää suurelle perheelle vain pariksi viikoksi.

"Normaalisti viljelemme maissia, hirssiä ja papuja. Nyt emme ole voineet viljellä mitään, sillä vettä on satanut vain muutamia pisaroita”, hän kertoo.

Katjipaleke kurtistaa kulmiaan ja sanoo olevansa huolestunut jatkuvasta kuivuustilanteesta. Eniten häntä huolettaa lastensa hyvinvointi.

"Tiedän, että vauva mahassani tarvitsisi ravintoa ja että minun pitäisi syödä joka päivä, mutta meillä ei yksinkertaisesti ole joka päivä ruokaa.”

Perheen pellot ammottavat tyhjyyttään ja alkanut sadekausi on ollut arvaamaton. Perhe on selvinnyt myymällä lehmiään ja toisinaan pyytämällä naapureilta ruokaa.

"Olemme aikaisemminkin kärsineet kuivista kausista, mutta mitään tällaista emme ole koskaan kokeneet. Meiltä on kuollut monta lehmää, ja ne jotka jäivät jäljelle, ovat laihtuneet olemattomiksi. Jouduimme lähettämään ne vihreämmille seuduille, sillä täällä niille ei ole mitään syötävää”, Katjipaleke huokaisee.

Huokausten joukosta pilkahtaa myös toivo ja usko siihen, että sadepilvet kasaantuvat pian kuivan maan ylle ja ravitsevat luonnon ja pellot. Luterilainen maailmanliitto ja Angolan evankelisluterilainen kirkko ovat varautuneet auttamaan heikoimmassa asemassa olevia jakamalla heille siemeniä kylvökautta varten.

Laura Meriläinen-Amaumo

Angola_kirkko_mukana_nalanhatatyossa_Laura_Merilainen_Amaumo.jpg

Lähetysseura kerää varoja katastrofirahastoon, jotta se voisi olla kumppaniensa rinnalla myös hätätilanteissa. Kuva: Laura Meriläinen-Amaumo

Thaimaa:

Opettaja ja oppilas

Kevään ja kesän aikana minua on liikuteltu moniin paikkoihin ja lukemattomiin tilanteisiin. Isoin asia on ollut kielen opiskelun muuttuminen päivittäisestä koulunkäynnistä todelliseksi käytännön harjoitteluksi. Aloitin kesäkuussa opetustehtävät Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon seminaarissa. Vastaan jumalanpalveluselämän peruskurssista sekä viikkomessujen valmistelusta ja toteutuksesta opiskelijoiden kanssa.

Sopivan kokoinen paketti näin alkuun, sillä valmistelut vievät vielä aika tavalla aikaa. Kesken luennon havahdun ajatukseen “tässä sitä nyt selitetään jumalanpalveluksen teologiaa thaiksi". Se tunne on sanoinkuvaamaton.

Opetustyö on innostavaa, haastavaa ja hauskaa. Ja opiskelijat! Huikea motivaatio oppia ja palava halu tehdä työtä tässä kirkossa. Kun katselen näitä nuoria toimittamassa tehtäviään jumalanpalveluksessa, kirkastuu myös oman työn tarkoitus – se miksi tänne olen lähtenyt.

Thaimaan nuorelle kirkolle oma seminaari ja teologinen koulutus on elintärkeää. Se auttaa tätä yhteisöä löytämään juurensa maailmanlaajuisesta Kristuksen kirkosta ja toisaalta omasta kulttuuristaan.

Enemmistö opiskelijoista tulee pohjoisesta, Chiang Rain ympäristöstä, sekä koillisesta Isaanin ja Naanin maakunnista. Siellä kirkon jäsenmäärä tällä hetkellä kasvaa eniten. Siellä myös eletään vaikeakulkuisissa ja vaatimattomissa oloissa, perheet ovat köyhiä, eikä opiskelu olisi mahdollista ilman ulkopuolista apua. Lähes jokainen opiskelija saa tukea joltain kirkon ulkomaiselta kumppanilta. Lähetysseuralla on neljä omaa stipendiaattia.

Katariina Kiilunen

Thaimaa_Tero_Massa_Baan_Rai_Pattanassa_Katriina_Kiilunen.jpg

130 lähetystyöntekijäämme välittävät lähimmäisenrakkautta monissa erilaisissa tehtävissä. Sanoma siitä, että Jumalalle jokainen ihminen on arvokas, koskettaa tänäkin päivänä monia ihmisiä eri puolilla maailmaa. Kuva: Katariina Kiilunen